Pjotr Tšaikovski (1840-1893): Sinfonia nro 6 h-molli, “Pateettinen”
Richard Strauss (1864-1949): Vier letzte Lieder
Hedvig Paulig, sopraano
Tapio von Boehm, kapellimestari
Tšaikovskin 6. sinfonia vuodelta 1893 ja Richard Straussin laulusarja Vier letzte Lieder (neljä viimeistä laulua) vuodelta 1948 ajoittuvat ajallisesti kahden maailmansodan ja kahden verisen diktatuuriin päähän toisistaan, mutta silti niitä yhdistää harvinaislaatuinen melodinen viehkeys ja syvästi puhutteleva inhimillisyys.
Kummankin säveltäjän elinaikaa varjosti yhteiskunnallinen kuohunta. Tšaikovskilla nihilismi ja anarkia sekä niiden vastapainona tsaarin yksivaltaisuus, Straussilla taas kansallissosialismin nousu. Niinpä Tšaikovskin sinfonian toisen osan 5/4-tahtiin kirjoitetun sellojen aloittaman teeman voi kuulla myös onnahtelevana ja epämääräisen outona valssina. Säveltäjä oli juuri saanut valmiiksi Pähkinänsärkijä-baletin, joten hän varsin hyvin tiesi, miten valssin olisi kuulunut mennä.
Strauss puolestaan oli jäänyt toisen maailmansodan ajaksi Saksaan, missä hän ei ollut henkilönä suosiossa mutta natsien propaganda käytti hänen nimeään häikäilemättä hyväkseen. Straussin vastaus sodan jälkeen oli käyttää laulusarjan teksteissä juuri aiemmin Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Herman Hessen runoa. Saksassa Hessen kirjallisuus oli ollut kiellettyä tämän puolustettua kiivaasti juutalaisten oikeuksia.
Yhteistä näille teoksille on myös se, että nämä tekijöidensä luomisvoiman huipennukset olivat sekä Tšaikovskin että Straussin viimeiset sävellykset. Eivätkä yhteneväisyydet tähän lopu, sillä sävellykset saivat nimensä vasta säveltäjänsä kuoltua.
Ohjelma 15/20 e